Spending time with my family

Tänään on tullut vietettyä erittäin mukava kotipäivä äitini syntymäpäiväjuhlia viettäen. Virallisesti mamma täyttää vuosia vasta huomenna, mutta hän kun lähtee aamulla ystävänsä kanssa Pärnuun niin juhlimme sitten tänään. Hyväksi onneksi sääkin suosi, joten päästiin takapihalle grillaamaan kesäherkkuja ja nauttimaan auringosta :)






Perhe. Siinä vasta onkin asia, jota tulee arvostettua liian vähän. Itse koen olevani onnekas: Mun perhe tukee mua kaikessa mihin ryhdyn ja pitää mun puolia aina. Kaikissa perheissä on omat ongelmansa ja niin munkin perheen arkea värittää kiivasluontoisten jäsentensä pikkuriidat, mutta yhteiselo on silti aina ollut mukavaa.

"Ohana means family. Family means nobody gets left behind.... or forgotten."

 Author: Lilo & Stitch

Näin kesän huumassa sitä harvoin tulee vietettyä aikaa vain kotona, itsestäni ainakin tuntuu kuin olisin koko ajan menossa. En tietenkään väitä, etteikö se ole ollut ihan jees, elämässä pitää tapahtua asioita jotta se pysyy mielenkiintoisena, mutta kyllä välillä on kiva rauhottua kotona ja miettiä hetki että missä taas mennään :)
Mä en vaan ymmärrä niitä jotka jaksaa joka päivä sännätä paikasta toiseen! Itse tarvitsen ehdottomasti välillä näitä päiviä, Sara-aikaa, kun voin vain löhöillä, lukea kirjoja, katsoa elokuvia ja käydä pitkillä kävelyillä koirani kanssa.







Tällaisia ajatuksia näin ylisyöneenä taas mielessä ja olo on kuin piisamirotalla. Tänään voisin katsoa vielä jakson prison break:a ja mennä aikasin unten maille, huomenna pitää herätä jo aikasin (tai no en saa nukkua 12 asti, mikä on mulle se kesänormi...). Aamulla mua odottaa työhaastattelu yhteen eniten mielipiteitä jakavimpaan työhön, mutta siitä enemmän vähän myöhemmin!

-S

The first chapter

Vihdoinkin tässä vaiheessa! Blogin aloittaminen ei ollutkaan aivan niin helppoa kuin olisi ajatellut: nimi, ulkoasu ja ensimmäinen postaus ovat tuottaneet tähän mennessä enemmän kuin pari kulmien kurtistusta naiselle, joka ei tietokoneita pahemmin ymmärrä, mutta kuten joku viisas joskus sanoi, harjoitus tekee mestarin.




Blogin nimeäkin mietin useampaankin otteeseen. Mä haluan nimen, joka liittyy tähän tarinaan, mutta minkä? Tää blogi kertoo mun elämästä ja ajatuksista, mun vaihtovuodesta Madridissa 2013-2014...
Ja siinä! Yhtenä päivänä se sitten tuli erään kaverini suusta, muutaman hieman asiattomamman ehdotuksen jälkeen, tulevaan vaihtovuoteeni ja Ray Charlesin kappaleeseen viitaten: Hit the road. Jälleen kerran saan kiittää ystäviäni ja musiikkia inspiraationi lähteenä toimimisesta :)

Siinä missä tän blogin aloitus oli mulle tämän päivän uusi juttu, niin viimepäivinä oon käynyt muutamaankin otteeeseen kuvaamassa kavereitteni kanssa, joka on siis myös mulle uutta. Okei, onhan sitä ennenkin kuvia räpsitty, mutta silloin linssi on ollut lähinnä musta poispäin. Nyt on kuvailtu niin Helsingin kuin Espoonkin puolella ja hauskaa on ollut! Mä voisin tosissani ryhtyä vannoutuneeksi kamerankantajaksi tästä eteenpäin ;)





Käytiin torstaina kahvilla Kappelissa Viktorin kanssa ennen kuvaussessiota. Kuuman päivän kunniaksi jäälatte oli todella hyvä valinta, toinen hieman tuskastui kuumaa juodessaan...



Mä olin jo menettänyt uskonut alennusmyynteihin, kaikkeen siihen tungokseen ja häsläykseen, kunnes viime maanantaina löysin Monkista ylläolevan farkkuliivin! Mun uusi palvonnan kohde, joka osoitti mulle sen, että minäkin voin löytää aleista oikeasti alennettuja tuotteita.




Tässä on siis mun ensimmäinen blogipostaukseni. Seuraavaksi aion ottaa haltuun tämän vempaimen käytön, ettei tarvitse takoa päätä seinään surkean ulkoasun tai minkään muun vuoksi. Kommentteja, kritiikkiä ja vinkkejä otetaan avosylin vastaan :)

-S