Alle 12 tuntia lähtöön

Huomenna se alkaa. Aamulla lähtee mun lento Münchenin kautta Madridiin. Se on jo huomenna. Nää viimeiset päivät on kulunu ihan liian nopeasti, toisaalta mä oon kokoajan vaan odottanut lähtöä. Se on huomenna.

Viime päivinä mä oon käynyt perheen kanssa syömässä, nähnyt kamuja ja sanonut heipat monille ystäville. Välillä se on tuntunut ihan oudolta, en oo yhtään tajunnut että mä lähen, välillä taas se on tuntunut paljon vahvemmin. Eilen pääsi muutama kyynelkin valumaan, aamulla lentokentällä varmaan lisää.


















Mulla on miljoona tunnetta ja ajatusta päässä. Huomenna tähän aikaan mä olen jo Madridissa.
Pakkaaminen on ollut ihmeen helppoa, ainoana huolena vain se matkalaukun paino. Nyt se on just se 22,9kg ja mä toivon, ettei lentokentän vaaka ole eri mieltä.

Nyt mä menen nukkumaan, vaikka tuskimpa siitä mitään tulee. Mä oon ihan liian innoissani nukkuakseni :D

Farewell party

Mitä lähemmäs Espanjaan lähtö tulee, sitä enemmän asioita mun elämässä tuntuu tapahtuvan (selittänee ehkä hieman taas tätä mun taukoa postausten välissä). Mulla on tässä kaksi todella kiireistä viikkoa takana, joihin on molempiin sisältynyt aivan mahti viikonloppu!

Toissaviikonloppuna tuli tosiaan juhlittua aika lailla Weekend-festareilla Jepan kanssa, ihan hullu keissi. Ei mulla ole edes kuvia sieltä, mutta tää yksi kännykkään tarttunut kertookin tästä juhlamielestä aivan tarpeeksi...:D



Viime lauantaina taas pidettiin mun läksiäisjuhlat Sundmaneilla ja mun on pakko sanoa, että mun ystävät on parhaita: Kaikki oli järjestetty mun puolesta, oli ruokaa ja juomaa, fiilis oli hyvä ja mulla oli todella hauska ilta. En olis ikinä uskonut, että tulee noin railakkaat läksiäiset, eli kiitos kaikille jotka siellä oli ja jotka olivat niitä järjestämässä! Nyt voin hyvillä mielin sanoa, että on tullut juhlittua riittävästi joksikin aikaa...:D








Läksiäislahjoillakin mua hemmoteltiin ja tosi kivoja juttuja oli kaverit keksineet: Ripalta tää päiväkirja, jota kirjoitan siellä Espanjassa Ripalle, Viktorilta ja Kallelta kuvia vuosien varrelta ja Madridin turistiopas (ei herranjumala mä tarviin ton, en edelleenkään tiedä Madridista käytännössä mitään :)), Linhiltä ja Linnealta Mac:in huulipuna ja pientä evästä, Empulta ja Elisalta jättikortti jne.

Ja jokaisella meistä on se vähän avoimempi (härskimpi) ystävä, jonka lahjasta ei julkaista kuvia netissä, mutta kiitos Jepa sullekkin! X







Illalla hilpeänä kaljaa, aamulla kalpeana hiljaa.

Mulla on enää neljä päivää jäljellä Suomessa. Nyt mulla on niin kova kiire kaikkien lähtövalmistelujen kanssa, ettei ole vähään aikaan tullut kunnolla ajateltua asiaa. Tottakai mua jännittää, tottakai mua stressaa, mut just nyt mulla on yllättävän tyyni olo. Hoidan vain asioita pala kerrallaan: Paljon on käyty ulkona syömässä ystävien kanssa, paljon on tullut ostettua tavaroita Espanjaan (niin tuliaiseksi host-perheelle kuin omaankin käyttöön), pakkaamisia on mietitty ja sanakirjaa on selailtu.










Ostin myös tollasen Tangle Teezerin, joita esimerkiksi Stockmann myy ja pakko sanoa, etten enää ikinä harjaa hiuksiani millään muulla, suosittelen!

En ymmärrä miten mulla aina iskee tarve päivittää blogia öisin? No, saanpahan ainakin nukkua kun te muut kipitätte kouluihinne ;)

-S

20 days to go

20 päivää jäljellä Suomessa ja sitten mä lähden vuodeksi Espanjaan... Siis ei helvetti, nyt se on vasta alkanu iskemään. Nyt ku mun on pitäny alkaa käymään tavaroita läpi Espanjaa ajatellen ja hoitamaan paperiasioita kuntoon (Espanjan byrokratia on ihan mahdoton) niin tää koko vaihto on ruvennu tuntumaan paljon todellisemmalta. Se ei oo enään vaan se kaukanen läppä, vaan mä oon kohta ihan oikeesti menossa.



Luonnollisesti multa kysytään usein, että jännittääkö mua. Mä en oikeen tiiä, et riittääkö sana "jännittää" kuvaamaan tätä fiilistä, mikä on nyt ruvennut puskemaan pintaan. Tää on enemmänkin sellaista ihme hepulia, joka tulee kolmesta täysin eri fiiliksestä:

Mua on alkanu ahdistaa ja pelottaa sinne Espanjaan lähtö. Miten mun kavereille Suomessa käy? Miten mä kestän ilman kaikkia mun rakkaimpia ihmisiä? Mitä jos siellä onkin ihan kamalaa? Entä jos mä en opi kieltä? Ehkä kaikista eniten mua kauhistuttaa ajatus siitä, että mulla ei ole mitään hajua mun tulevasta vuodesta, enhän mä tiedä Madridista tai espanjalaisista melkeen mitään...Mutta se taas tuo tähän sen toisen puolen.

Nimittäin mä oon ihan superinnoissani siitä, että mä pääsen kokemaan kaikkea oikeesti uutta. Kaikki mahdollisuudet on avoinna ja se riippuu vaan musta, millane tästä vuodesta tulee. Siis ei oo totta, mä pääsen elämään vuodeksi Espanjaan! Kaikki ne asiat mitä tuun näkemään, kokemaan ja oppimaan...Ja mitä kieleen tulee, niin se on niin ihana kieli että mitä sitten jos en aluksi oikein ymmärrä, kuuntelen vaan ja selitän omiani :)

Hassuinta on se, että näiden kaikkien sekavien fiilisten keskellä se kaikkein voimakkain tunne on päättäväisyys: Tuli mitä tuli, mä teen tän.





Sitä yrittää jäsentää näitä ajatuksia päässään, mutta ei sitä varmaan pysty täysin ymmärtämään ennen kuin on jo menossa. Sen tavallaan tajuaa ja tavallaan ei. Mä katon kaikkea mitä mun ympärillä tapahtuu vähän erilailla, kaikkia ihmisiä ja paikkoja mitä mä varmasti tuun kaipaamaan, mut sit taas ei sitä voi ymmärtää et en tuu näkemään niitä oikeesti vuoteen. Mä tuun näkemään kaikkea ihan muuta.



Jep, nyt mä purin yhden näistä mun vaihtohepuleista tänne, säästääkseni nyt jo ystävienikin korvia tältä iänikuiselta vaihtointoilulta. Mä en oikeesti tiedä onks se niistä ees kivaa kuunnella näitä mun hepuleita, etenkin kun näitä tulee vaan enemmän ja enemmän lähdön lähestyessä, mutta hyvin näyttävät kestävän :)

-S

Tapahtumia

Miten nää päivät tuntuu kuluvan tuplasti nopeammin kuin yleensä? Edellisestä postauksesta on taas vierähtänyt hyvä tovi ja mitä kaikkea tässä on taas ehtinyt tapahtua?

Iltoja on vietetty niin ulkona, Sakella, Jepalla kuin Sundmaneillakin. Viime viikolla mä kävin Lappeenrannassa moikkaamassa mun serkkua Heidiä ja tämän poikaystävää Jesseä (ja tällä reissulla tuskailin ylihintaisten junalippujen vuoksi paljon).








Mun kaksi kaveria, Emma ja Iida, on nyt täyttäny 19 vuotta. Mä oon nähnyt vanhaa jengiläistä Rosaa, joka on nyt juuri aloittamassa vaihtovuottaan Jenkeissä. Mä oon safkannu Picnicissä uuniperunaa kanal ja fetal ja oon sairastanut kunnon kesäflunssan.








Mun paras ystävä Ripa on muuttanut takas Suomeen ja sille on pidetty tervetulojuhlat. Me ollaan hengailtu nyt paljon, nukuttu niiden veneellä ja totuteltu taas tähän luksuselämään, että se paras ystävä asuu taas melkein naapurissa ja on siis 24/7 available. Kaikki on taas just niinkuin ennenkin :)







Kaikkea tapahtuu ja aika kuluu ihan turbona. Tänään oltiin Hietusun kirppiksellä myymässä Viktorin kanssa. Oltiin melkein 8 tuntia ja ei herranjumala siellä tuli kuuma, mun rusketusrajat on ihan jäätävät. Onneks Viktor tuli mun mukaan, en ois selvinny yksin vaikka pari kaveria kävikin meitä moikkaamassa ja houkuttelemassa asiakkaita (En tiedä kumpi toimi paremmin, paidaton jätkä vai äänekäs tuotteiden ihailu...:D).Mutta hyvin tuli myytyä ja voin nyt onnellisena todeta, että vaikka lopetinkin nyt kuukauden jälkeen sen puhelinmyynnin, niin mun Espanjan matkakassaan on kiertynyt ihan mukavasti shoppailurahaa ;)

Illalla käytiin vielä Riikan kanssa muistamassa vanhaa koulukaveria Malmin hautausmaalla. Vuosi sitten haudattiin yksi kilteimmistä ihmisistä, joita mun yläasteella oli ja vaikka aika kuluukin ja elämä jatkuu, niin kukaan ei unohda.



Mä yritän nyt taas kirjoittaa useammin näitä postauksia, mutta tällä kertaa mä lopetan nyt tähän koska A) mun pitää mennä rasvaamaan mun palaneet hartiat ja B) ulkona alkaa taas myrsky, enkä uskalla pitää konetta auki ja C) ulkona salamoi ja se vie mun kaiken huomion.