20 days to go

20 päivää jäljellä Suomessa ja sitten mä lähden vuodeksi Espanjaan... Siis ei helvetti, nyt se on vasta alkanu iskemään. Nyt ku mun on pitäny alkaa käymään tavaroita läpi Espanjaa ajatellen ja hoitamaan paperiasioita kuntoon (Espanjan byrokratia on ihan mahdoton) niin tää koko vaihto on ruvennu tuntumaan paljon todellisemmalta. Se ei oo enään vaan se kaukanen läppä, vaan mä oon kohta ihan oikeesti menossa.



Luonnollisesti multa kysytään usein, että jännittääkö mua. Mä en oikeen tiiä, et riittääkö sana "jännittää" kuvaamaan tätä fiilistä, mikä on nyt ruvennut puskemaan pintaan. Tää on enemmänkin sellaista ihme hepulia, joka tulee kolmesta täysin eri fiiliksestä:

Mua on alkanu ahdistaa ja pelottaa sinne Espanjaan lähtö. Miten mun kavereille Suomessa käy? Miten mä kestän ilman kaikkia mun rakkaimpia ihmisiä? Mitä jos siellä onkin ihan kamalaa? Entä jos mä en opi kieltä? Ehkä kaikista eniten mua kauhistuttaa ajatus siitä, että mulla ei ole mitään hajua mun tulevasta vuodesta, enhän mä tiedä Madridista tai espanjalaisista melkeen mitään...Mutta se taas tuo tähän sen toisen puolen.

Nimittäin mä oon ihan superinnoissani siitä, että mä pääsen kokemaan kaikkea oikeesti uutta. Kaikki mahdollisuudet on avoinna ja se riippuu vaan musta, millane tästä vuodesta tulee. Siis ei oo totta, mä pääsen elämään vuodeksi Espanjaan! Kaikki ne asiat mitä tuun näkemään, kokemaan ja oppimaan...Ja mitä kieleen tulee, niin se on niin ihana kieli että mitä sitten jos en aluksi oikein ymmärrä, kuuntelen vaan ja selitän omiani :)

Hassuinta on se, että näiden kaikkien sekavien fiilisten keskellä se kaikkein voimakkain tunne on päättäväisyys: Tuli mitä tuli, mä teen tän.





Sitä yrittää jäsentää näitä ajatuksia päässään, mutta ei sitä varmaan pysty täysin ymmärtämään ennen kuin on jo menossa. Sen tavallaan tajuaa ja tavallaan ei. Mä katon kaikkea mitä mun ympärillä tapahtuu vähän erilailla, kaikkia ihmisiä ja paikkoja mitä mä varmasti tuun kaipaamaan, mut sit taas ei sitä voi ymmärtää et en tuu näkemään niitä oikeesti vuoteen. Mä tuun näkemään kaikkea ihan muuta.



Jep, nyt mä purin yhden näistä mun vaihtohepuleista tänne, säästääkseni nyt jo ystävienikin korvia tältä iänikuiselta vaihtointoilulta. Mä en oikeesti tiedä onks se niistä ees kivaa kuunnella näitä mun hepuleita, etenkin kun näitä tulee vaan enemmän ja enemmän lähdön lähestyessä, mutta hyvin näyttävät kestävän :)

-S