"Soy libre"

Edellisestä postauksesta on taas kulunut pari viikkoa...
Hetkinen, oon ollu täällä jo yli kolme viikkoa?! Mitä mä voin sanoa, mä rakastan Espanjaa. Tekemistä ja kokemista riittää niin paljon, ei sitä edes huomaa kuinka päivät kuluu :D Ja mitä mä olen täällä tehnyt...?



No, mullakin loppui kesäloma vajaa kaksi viikkoa sitten. Oli taas ensimmäinen päivä uudessa koulussa. Jännitystä lievitti kuitenkin se, että meitä on kolme vaihtaria samassa koulussa ja ollaan tän Paul:in kanssa samalla luokalla :)

Ensivaikutelma koulusta oli aika karmea :D Rakennus muistutti jotain sairaalaa, enkä ole muuten koskaan kuullut hirveämpää ääntä, kun kouluni kellot. Se on kuin palohälytin, mä säikähän joka kerta ku se pärähtää soimaan. Ensivaikutelma kuitenkin muuttui nopeasti näiden ihmisten takia: Moni tuli heti juttelemaan ja tarjoamaan apuaan kaikessa, luotiin whatsapp-ryhmiä meitä vaihtareita varten, kaikki oli heti tosi innoissaan! Nyt pari viikkoa myöhemmin mulla onkin jo paljon kavereita koulussa, joten kouluun menoa kuumottelinkin ihan turhaan.

Opiskelu itsessään onkin sitten oma juttunsa. Mun lukujärjestykseen kuuluu Lengua(Espanja), Enkku ja puhumistunnit, Sciencia (fyssaa, bilsaa yms.), Historia, Filosofia, Latina, Kreikka ja liikka. Enkku täällä on todella helppoa, eikä moni oikeesti puhu sitä melkein yhtään. Oikeastaan kaikissa muissa aineissa, paitsi historiassa ja filosofiassa, mä ymmärrän tunneilla lähes kaiken mistä puhutaan. Sciencia tuottaa myös vähän vaikeuksia, kun ei ole mitään hajua miten selittää sairauksista Espanjaksi, mutta mun lapselliset selitykset hyväksytään :)




Koulun ulkopuolellakin tekemistä riittää: Aikaa on vietetty niin kavereiden kuin perheenkin kanssa :) Mä oon käynyt keskustassa shoppailemassa Janan kanssa(hehee sitä metrorumbaa, kiitos Sundmanien mulla on tää turistikirjanen, jossa myös metrokartta...), mutta enemmän oon nyt ollut täällä Rivaksen puolella. Ollaan käyty syömässä koulukamujen kanssa ja vaihtarien kanssa on tullut vietettyä useampikin ilta.










Eilen hengailtiin Julin ja Paulin kanssa ja käveltiin vain ympäri Rivasta. Illalla päädyttiin Cerro de télegrafo nimiselle "vuorelle" ja ei herranjumala sitä näkymää. Koko Madrid siinä silmien edessä, se oli aivan mahtavaa.





Lauantaina käytiin perheen kanssa moikkaamassa ystäväperhettä puolentoistatunnin ajomatkan päässä Madridista. Siellä oli tää aivan upea, iso jokialue, jonne sitten mentiin veneilemään (semmosella pikaveneellä, mikä sen nimi nyt onkaan...) Näillä oli myös tämmönen jättimäinen kumirengas veneen perässä ja siinä sitten mentiin Lucaksen kanssa :D









Mieli teki myös aloittaa jokin harrastus ja sattumien kautta koripallo löysi taas tiensä mun elämään. Tähän liittyykin ihan oma tarinansa, ehkä mä kerron sen vielä joskus :) Mun vammahistorian vuoksi on vielä vähän auki voinko mä pelata vai en, mutta mieli vetää nyt kentälle sellaisella vimmalla että.. :D







Yllä kuvia mun kotikadusta ja näkymistä mun ikkunoista. Alin kuva on tapahtumasta, jossa yksi puisto oli täynnä kaikkia altaita, joissa oli "kaloja". Kaupungin skidit pääs vähän kalastaa :)

Musta tuntuu niin hyvältä olla täällä. Perheen kanssa menee todella hyvin, mulla on kotoisa olo ja kieltä oppii kuin vahingossa heidän kanssa jutellessa. Aurinkoiset päivät, espanjalainen ruoka (CHURROT), poskipusut kavereiden kanssa, rento meininki koulussa, eloisa liikenne, uusi päivärytmi... Siestat on ehkä parhain juttu ikinä! Kaikki ei niitä harrasta, mutta kyllä täällä koulusta mennään kotiin rentoutumaan hetkeksi ja vasta illalla ulos.





Mulla on tää kestohymy naamalla. Vaikeinakin hetkinä mä nautin täällä olosta ihan koko sielullani.

Paitsi aamulla tuskin hymylyittää kun taitaa nää yöunet jäädä tän kirjottamisen myötä vähän vähemmälle... :)

-S

First steps in Rivas

Uusi alue, uudet ihmiset, uusi kieli...Tänään olen tutkinut kotialuettani vähän tarkemmin. Aamulla kävin juoksemassa ja kiersin monia lähialueiden katuja ja päivällä nähtiin Julin kanssa. Julin host-isä ajoi meidät läheiseen ostoskeskukseen (yhden metropysäkin päässä), jonka nimi on H2O, ja hengailtiin siellä monta tuntia. Eikä muuten ollut mikään pieni ostoskeskus.

Nimittäin se oli jättimäinen. Oli suihkulähdettä, kaikki parhaat kaupat (ja ah näitä halpoja hintoja, kaikki tuntuu olevan puoleen hintaan Suomeen verrattuna!), oli outlettia ja söpöjä kahviloita. Muutama ostoskin tuli tehtyä, vaikka olisin voinut samantien ostaa kaikki kaupat tyhjiksi. Näin alkuun mä ainakin yritän ostaa vain tavaroita, joita oikeasti tarvitsen. Tällä erää ostin pari paitaa, kalenterin ja lehden (auttaa oppimaan kieltä, ei mikään hömppäjuttu ;).









Oli myös kiva taas hengailla Julin kanssa, on mukavaa puhua jonkun kanssa joka on samassa tilanteessa. Puhuttiin muuten 90% vain Espanjaa, vain muutama juoru tuli vaihdettu Englanniksi ;)





Mulla on aika hassu vaihe tän kielen opiskelun kanssa, nimittäin mä ymmärrän tosi hyvin Espanjaa. En tiedä puoliakaan sanoista, mitä ihmiset käyttää ja välillä kun ihmiset puhuvat nopeasti en edes erota sanoja toisistaan, mutta silti todella usein kun joku oon saanut pölötettyä asiansa loppuun, niin tiedän mistä puhutaan ja missä mennään. Harvemmin on tilanteita, missä en ymmärrä mitään. Tietenkin sitä toivoisi, että pystyisi vastaamaan hieman useammin muillakin sanoilla kuin "sí", "vale" tai "gracias", mutta pikkuhiljaa hyvä tulee.




Ehkä yksi parhaimmista asioista, joita olen nyt huomannut, on se että jokainen host-perheeni kanssa vietetty hetki tuntuu aina vaan luontevammalta. Vanhemmat juttelevat paljon minulle paljon ja jos en ymmärrä, niin he kyllä jaksavat selittää. He auttavat minua kielen kanssa ja jos kysyn mitä vain, niin saan kunnon vastauksen. Tänäänkin kun vähän kysäisin host-äidiltäni, että onko täällä lähellä mitään kuntosaleja, niin hetkessä oli kaikki infot ja tarjoukset selvitettynä :)

Pojat ovat myös aivan ihania: Lucas neuvoi minulle tänään, miten heidän telkkariaan käytetään (oli muutama nappi enemmän, mihin olen tottunut..:D) ja Eric halusi hirveästi näyttää, miten junaradan kanssa leikitään. Tää on mulle niin hauskaa, koska oon aina ollut se suvun nuorin ja nyt mulla onkin nää kaksi pikkuveljeä joiden kanssa olen viettänyt paljonkin aikaa. Ehkä parhain asia tänään oli kuitenkin se, kun illalla katsottiin telkkaria poikien kanssa, molemmat siinä nojailivat minuun, ja Lucas sanoi, että "Yo te quiero Sara" ja Eric huutaa "Yo también!" :)

Mä tosiaan nautin täällä kaikesta :)

-S

Empiezo de mi camino

Täällä sitä nyt ollaan Espanjan lämmössä. Mä en mitenkään pysty tiivistämään viimeisen viikon tapahtumia; on tapahtunut niin paljon ja oon kokenut kaikkea mahdollista, mutta ehkä mä aloitan nyt siitä mihin viimeksi jäin.

Lähtöaamu tuntuu harvinaisen hämärältä muistolta. Vain ryhmä väsyneitä ihmisiä lentokentällä, mikään ei tuntunut todelliselta. Iloitsin tosin onnistuneesta pakkaamisesta, laukku oli tasan 23kg (pakkaaminen oli äitini masterpiece).Pieni paniikki iski vasta silloin, kun tuli hetki sanoa heipat perheelle ja muutamalle ystävälle (joille nostan hattua lentokentälle vaivautumisesta. Muutama kyynelkin pääsi karkamaan. Kyllä sen tunsi kun käänsin selkäni perheelleni ja ystävilleni.

Mutta se paniikki kestikin vain muutaman minuutin, sitten tuli taas innostus. Lennettiin siis yhdessä Vilman kanssa ensiksi Müncheniin, Vilman sanoin Munkkeniin, jossa sitten odotimme jatkolentoamme kolmisen tuntia. Aika kyllä meni nopeasti, onneksi oli seuraa! Munkkenissa Vilma tykitti mulle ties mitä Espanjankielisiä sanoja ja muistan, kuinka katumuksen pieni aalto yllätti. Olisiko pitänyt lukea enemmän kesällä, enhän mä osaa mitään?







Madridiin saapuminen oli ehkä hienoin kokemus ikinä. Kun laskeutuminen aloitettiin ja katsoin ulos, näin vain keltaista. Hetken kuluttua Madrid olikin jo mun edessä ja teki lähtemättömän vaikutuksen. Ei tosiaankaan mikään pieni kaupunki.



Kentällä koko Inton Espanjan vaihtariporukka lastattiin bussiin ja siinä sitten lähdettiin Orientationcamp:a kohti. Leiri pidettiin tunnin ajomatkan päässä Madridista leirikeskuksessa, johon kuului kaksi rakennusta, uima-allas, paljon eläimiä (koiria, lehmiä, vuohia, minipossuja, hevosia jne.) Aluksi ajattelin, että mitä ihmettä me tehdään siellä se kahdeksan päivää keskellä ei mitään, mutta aijai... Viikko oli ehkä yksi hauskimmista ikinä.

Leirillä tutustuin moniin mahtaviin ihmisiin ja kielikurssilla opin paljon Espanjaa. Sekoitiin pääni Englannilla, Espanjalla, Ruotsilla ja Saksalla (kyllä, on mahdollista sanoa täysin itsevarmana lause, joka sisältää neljää eri kieltä). Mä ratsastin ensimmäistä kertaa elämässäni hevosella ja lypsin lehmää. Mä nautin olostani koko leirin ajan. Kaikista parhain päivä leiristä oli kyllä torstai, silloin menimme kunnolla Madridiin.







Yksi leirimme koirista, Oso (Karhu). Ylemmässä kuvassa vasemmalla oleva poika, Paul, on todennäköisesti tulossa samaan kouluun kuin minä, eli tunnen jo yhden ihmisen koulustani (Y)







Mä rakastuin Madridiin heti. Käytiin monessa paikassa ja näin niin Real Madridin kotikentän, puerta del sol:in, plaza mayor:en (siellä me tanssittiin ryhmäni kanssa Macarena julkisesti, kysykää ihmeessä miksi:D), kuin monta muutakin paikkaa. Kävimme ostoksilla ja pienenä materialistina koin suuren onnenhetken valinnastani tulla Madridiin, koska kauppakadut olivat ihania: Lähes kaikki lempparikaupat löytyivät, mutta vain paljon halvemmilla hinnoilla ;). Muistan ajattelleeni, että miksi mä olen käynyt niin monessa paikassa elämäni aikana, mutten koskaan juuri Madridissa. Madrid on mahtava! Mun on pakko päästä pian taas shoppailemaan, nimittäin yksi leirin vetäjistä vinkkasi mulle mistä löytyy makeita vintage- ja musiikkikauppoja ;)

















Leirin aikana mulle muodostui etenkin muutaman huonetoverini kanssa todella läheiset välit. Jana (Sveitsi), Juli (Saksa), Alicia (Madrid, oli Englanninkurssilla samalla leirillä), Vilma ja minä muodostettiin porukka, jonka hyvästely host-perheisiin siirryttäessä sai jälleen tipan linssiin. Minä, Jana, Juli ja Alicia (tietenkin) jäämme tosin kaikki Madridiin, mutta Vilman oli aika jatkaa matkaa Valenciaan.


Minä, Juli, Alicia, Jana ja Vilma

Eilen tosiaan saavuin host-perheeseeni ja koko päivä tuntuu todella tunteikkaalta ja sekavalta näin jälkeenpäin. En ole varmaan koskaan ollut niin jännittynyt kun perhettä odottaessani. Ovatko he tuolla, tuolla näkyy lapsia,ai ei ole, mitä mä teen, mitä mä sanon? Lopulta mun host-vanhemmat tulivat siihen ja kaikki meni luonnollisesti hyvin. Lähdettiin autolla kohti Rivas-Vaciamadridia, mulle esiteltiin koko talo, tapasin hostveljeni ja kävimme puistossa yhdessä. Kaikki meni todella hyvin, mutta päivän lopussa olin niin väsynyt, että halusin vain nukkumaan :D

Tänään aamulla herätessäni ajattelin hetken, että mitäs nyt. Mitä mun pitäsi tehdä nyt? Päivä meni kuitenkin todella mukavasti, vietin paljon aikaa host-perheeni kanssa ja he ovat kyllä todella mukavia, etenkin nämä kaksi poikaa Lucas (6v.)ja Eric (2v.). Molemmat huutavat heti nimeäni kotiin tullessaan ja haluavat näyttää mulle ties mitä asioita. Lucas on etenkin ottanut tehtäväkseen opettaa mulle Espanjaa ja ollaan yhdessä katsottu lastenkirjoista eläimiä ja huonekaluja. Tänä iltana, kun toivotin pojille hyvät yöt, molemmat juoksivat halaamaan ja toinen kysyi, että olenhan mä vielä huomennakin täällä :)


Piirrettiin Lucaksen tietokoneella :)

Nyt tuli tosiaan melko pitkä pätkä tekstiä, johtuen ihan vaan siitä, että sain vasta tänään netin ja pääsin vasta nyt kertomaan kokemuksistani. Täällä on tosiaan kaikki enemmän kuin hyvin, mun kielitaito paranee koko ajan (vaikkakin mulla on tämmöne hassu vaihe päällä, että ymmärrän todella hyvin kun ihmiset puhuvat mulle espanjaa, mutta oma sanavarasto ei tosiaankaan ole liian suuri) ja mä kerron sitten myöhemmin lisää talosta ja perheestä ja kaikesta, mutta tällä erää lopetan tähän ja painun pehkuihin. Buenas noches a todos!



-S