First steps in Rivas

Uusi alue, uudet ihmiset, uusi kieli...Tänään olen tutkinut kotialuettani vähän tarkemmin. Aamulla kävin juoksemassa ja kiersin monia lähialueiden katuja ja päivällä nähtiin Julin kanssa. Julin host-isä ajoi meidät läheiseen ostoskeskukseen (yhden metropysäkin päässä), jonka nimi on H2O, ja hengailtiin siellä monta tuntia. Eikä muuten ollut mikään pieni ostoskeskus.

Nimittäin se oli jättimäinen. Oli suihkulähdettä, kaikki parhaat kaupat (ja ah näitä halpoja hintoja, kaikki tuntuu olevan puoleen hintaan Suomeen verrattuna!), oli outlettia ja söpöjä kahviloita. Muutama ostoskin tuli tehtyä, vaikka olisin voinut samantien ostaa kaikki kaupat tyhjiksi. Näin alkuun mä ainakin yritän ostaa vain tavaroita, joita oikeasti tarvitsen. Tällä erää ostin pari paitaa, kalenterin ja lehden (auttaa oppimaan kieltä, ei mikään hömppäjuttu ;).









Oli myös kiva taas hengailla Julin kanssa, on mukavaa puhua jonkun kanssa joka on samassa tilanteessa. Puhuttiin muuten 90% vain Espanjaa, vain muutama juoru tuli vaihdettu Englanniksi ;)





Mulla on aika hassu vaihe tän kielen opiskelun kanssa, nimittäin mä ymmärrän tosi hyvin Espanjaa. En tiedä puoliakaan sanoista, mitä ihmiset käyttää ja välillä kun ihmiset puhuvat nopeasti en edes erota sanoja toisistaan, mutta silti todella usein kun joku oon saanut pölötettyä asiansa loppuun, niin tiedän mistä puhutaan ja missä mennään. Harvemmin on tilanteita, missä en ymmärrä mitään. Tietenkin sitä toivoisi, että pystyisi vastaamaan hieman useammin muillakin sanoilla kuin "sí", "vale" tai "gracias", mutta pikkuhiljaa hyvä tulee.




Ehkä yksi parhaimmista asioista, joita olen nyt huomannut, on se että jokainen host-perheeni kanssa vietetty hetki tuntuu aina vaan luontevammalta. Vanhemmat juttelevat paljon minulle paljon ja jos en ymmärrä, niin he kyllä jaksavat selittää. He auttavat minua kielen kanssa ja jos kysyn mitä vain, niin saan kunnon vastauksen. Tänäänkin kun vähän kysäisin host-äidiltäni, että onko täällä lähellä mitään kuntosaleja, niin hetkessä oli kaikki infot ja tarjoukset selvitettynä :)

Pojat ovat myös aivan ihania: Lucas neuvoi minulle tänään, miten heidän telkkariaan käytetään (oli muutama nappi enemmän, mihin olen tottunut..:D) ja Eric halusi hirveästi näyttää, miten junaradan kanssa leikitään. Tää on mulle niin hauskaa, koska oon aina ollut se suvun nuorin ja nyt mulla onkin nää kaksi pikkuveljeä joiden kanssa olen viettänyt paljonkin aikaa. Ehkä parhain asia tänään oli kuitenkin se, kun illalla katsottiin telkkaria poikien kanssa, molemmat siinä nojailivat minuun, ja Lucas sanoi, että "Yo te quiero Sara" ja Eric huutaa "Yo también!" :)

Mä tosiaan nautin täällä kaikesta :)

-S

Empiezo de mi camino

Täällä sitä nyt ollaan Espanjan lämmössä. Mä en mitenkään pysty tiivistämään viimeisen viikon tapahtumia; on tapahtunut niin paljon ja oon kokenut kaikkea mahdollista, mutta ehkä mä aloitan nyt siitä mihin viimeksi jäin.

Lähtöaamu tuntuu harvinaisen hämärältä muistolta. Vain ryhmä väsyneitä ihmisiä lentokentällä, mikään ei tuntunut todelliselta. Iloitsin tosin onnistuneesta pakkaamisesta, laukku oli tasan 23kg (pakkaaminen oli äitini masterpiece).Pieni paniikki iski vasta silloin, kun tuli hetki sanoa heipat perheelle ja muutamalle ystävälle (joille nostan hattua lentokentälle vaivautumisesta. Muutama kyynelkin pääsi karkamaan. Kyllä sen tunsi kun käänsin selkäni perheelleni ja ystävilleni.

Mutta se paniikki kestikin vain muutaman minuutin, sitten tuli taas innostus. Lennettiin siis yhdessä Vilman kanssa ensiksi Müncheniin, Vilman sanoin Munkkeniin, jossa sitten odotimme jatkolentoamme kolmisen tuntia. Aika kyllä meni nopeasti, onneksi oli seuraa! Munkkenissa Vilma tykitti mulle ties mitä Espanjankielisiä sanoja ja muistan, kuinka katumuksen pieni aalto yllätti. Olisiko pitänyt lukea enemmän kesällä, enhän mä osaa mitään?







Madridiin saapuminen oli ehkä hienoin kokemus ikinä. Kun laskeutuminen aloitettiin ja katsoin ulos, näin vain keltaista. Hetken kuluttua Madrid olikin jo mun edessä ja teki lähtemättömän vaikutuksen. Ei tosiaankaan mikään pieni kaupunki.



Kentällä koko Inton Espanjan vaihtariporukka lastattiin bussiin ja siinä sitten lähdettiin Orientationcamp:a kohti. Leiri pidettiin tunnin ajomatkan päässä Madridista leirikeskuksessa, johon kuului kaksi rakennusta, uima-allas, paljon eläimiä (koiria, lehmiä, vuohia, minipossuja, hevosia jne.) Aluksi ajattelin, että mitä ihmettä me tehdään siellä se kahdeksan päivää keskellä ei mitään, mutta aijai... Viikko oli ehkä yksi hauskimmista ikinä.

Leirillä tutustuin moniin mahtaviin ihmisiin ja kielikurssilla opin paljon Espanjaa. Sekoitiin pääni Englannilla, Espanjalla, Ruotsilla ja Saksalla (kyllä, on mahdollista sanoa täysin itsevarmana lause, joka sisältää neljää eri kieltä). Mä ratsastin ensimmäistä kertaa elämässäni hevosella ja lypsin lehmää. Mä nautin olostani koko leirin ajan. Kaikista parhain päivä leiristä oli kyllä torstai, silloin menimme kunnolla Madridiin.







Yksi leirimme koirista, Oso (Karhu). Ylemmässä kuvassa vasemmalla oleva poika, Paul, on todennäköisesti tulossa samaan kouluun kuin minä, eli tunnen jo yhden ihmisen koulustani (Y)







Mä rakastuin Madridiin heti. Käytiin monessa paikassa ja näin niin Real Madridin kotikentän, puerta del sol:in, plaza mayor:en (siellä me tanssittiin ryhmäni kanssa Macarena julkisesti, kysykää ihmeessä miksi:D), kuin monta muutakin paikkaa. Kävimme ostoksilla ja pienenä materialistina koin suuren onnenhetken valinnastani tulla Madridiin, koska kauppakadut olivat ihania: Lähes kaikki lempparikaupat löytyivät, mutta vain paljon halvemmilla hinnoilla ;). Muistan ajattelleeni, että miksi mä olen käynyt niin monessa paikassa elämäni aikana, mutten koskaan juuri Madridissa. Madrid on mahtava! Mun on pakko päästä pian taas shoppailemaan, nimittäin yksi leirin vetäjistä vinkkasi mulle mistä löytyy makeita vintage- ja musiikkikauppoja ;)

















Leirin aikana mulle muodostui etenkin muutaman huonetoverini kanssa todella läheiset välit. Jana (Sveitsi), Juli (Saksa), Alicia (Madrid, oli Englanninkurssilla samalla leirillä), Vilma ja minä muodostettiin porukka, jonka hyvästely host-perheisiin siirryttäessä sai jälleen tipan linssiin. Minä, Jana, Juli ja Alicia (tietenkin) jäämme tosin kaikki Madridiin, mutta Vilman oli aika jatkaa matkaa Valenciaan.


Minä, Juli, Alicia, Jana ja Vilma

Eilen tosiaan saavuin host-perheeseeni ja koko päivä tuntuu todella tunteikkaalta ja sekavalta näin jälkeenpäin. En ole varmaan koskaan ollut niin jännittynyt kun perhettä odottaessani. Ovatko he tuolla, tuolla näkyy lapsia,ai ei ole, mitä mä teen, mitä mä sanon? Lopulta mun host-vanhemmat tulivat siihen ja kaikki meni luonnollisesti hyvin. Lähdettiin autolla kohti Rivas-Vaciamadridia, mulle esiteltiin koko talo, tapasin hostveljeni ja kävimme puistossa yhdessä. Kaikki meni todella hyvin, mutta päivän lopussa olin niin väsynyt, että halusin vain nukkumaan :D

Tänään aamulla herätessäni ajattelin hetken, että mitäs nyt. Mitä mun pitäsi tehdä nyt? Päivä meni kuitenkin todella mukavasti, vietin paljon aikaa host-perheeni kanssa ja he ovat kyllä todella mukavia, etenkin nämä kaksi poikaa Lucas (6v.)ja Eric (2v.). Molemmat huutavat heti nimeäni kotiin tullessaan ja haluavat näyttää mulle ties mitä asioita. Lucas on etenkin ottanut tehtäväkseen opettaa mulle Espanjaa ja ollaan yhdessä katsottu lastenkirjoista eläimiä ja huonekaluja. Tänä iltana, kun toivotin pojille hyvät yöt, molemmat juoksivat halaamaan ja toinen kysyi, että olenhan mä vielä huomennakin täällä :)


Piirrettiin Lucaksen tietokoneella :)

Nyt tuli tosiaan melko pitkä pätkä tekstiä, johtuen ihan vaan siitä, että sain vasta tänään netin ja pääsin vasta nyt kertomaan kokemuksistani. Täällä on tosiaan kaikki enemmän kuin hyvin, mun kielitaito paranee koko ajan (vaikkakin mulla on tämmöne hassu vaihe päällä, että ymmärrän todella hyvin kun ihmiset puhuvat mulle espanjaa, mutta oma sanavarasto ei tosiaankaan ole liian suuri) ja mä kerron sitten myöhemmin lisää talosta ja perheestä ja kaikesta, mutta tällä erää lopetan tähän ja painun pehkuihin. Buenas noches a todos!



-S

Alle 12 tuntia lähtöön

Huomenna se alkaa. Aamulla lähtee mun lento Münchenin kautta Madridiin. Se on jo huomenna. Nää viimeiset päivät on kulunu ihan liian nopeasti, toisaalta mä oon kokoajan vaan odottanut lähtöä. Se on huomenna.

Viime päivinä mä oon käynyt perheen kanssa syömässä, nähnyt kamuja ja sanonut heipat monille ystäville. Välillä se on tuntunut ihan oudolta, en oo yhtään tajunnut että mä lähen, välillä taas se on tuntunut paljon vahvemmin. Eilen pääsi muutama kyynelkin valumaan, aamulla lentokentällä varmaan lisää.


















Mulla on miljoona tunnetta ja ajatusta päässä. Huomenna tähän aikaan mä olen jo Madridissa.
Pakkaaminen on ollut ihmeen helppoa, ainoana huolena vain se matkalaukun paino. Nyt se on just se 22,9kg ja mä toivon, ettei lentokentän vaaka ole eri mieltä.

Nyt mä menen nukkumaan, vaikka tuskimpa siitä mitään tulee. Mä oon ihan liian innoissani nukkuakseni :D