Kuukauden jälkeen

Mä oon nyt päässyt kokemaan ensimmäisen flunssani täällä Espanjassa ja oon ollut sängynpohjalla viimeiset kolme päivää. Aikaa on ollut enemmän kuin tarpeeksi ajatella ja analysoida mun tunteita tällä hetkellä koko tästä vaihdosta ja päätimpä jakaa ajatuksiani tännekkin, ilman kuvia kylläkin.

Mä oon nyt ollu täällä vähän reilun kuukauden: Kuukausi vierasta kieltä, uusia ihmisiä, ylä- ja alamäkiä, erilaisia tapoja toimia, aurinkoa, mahtavaa ruokaa ja kaikkea mahdollista. Mä en aio valehdella, siinä missä mulla on ollut päiviä, jolloin mä rakastan jokaista asiaa täällä, niin mulla on ollut myös niitä, jolloin tekisi mieli vain hakata päätä seinään ja puhua vain suomea. Harmi vain, että ainoa sana, mikä täällä suomeksi osataan, on "perkele"; siitä ei kovin pitkää keskustelua aikaiseksi saa.

Toisaalta taas on mun kielitaito on parantunut niin törkeen paljon Suomesta lähdön jälkeen (kielitaitoa ei tosin vielä siinä vaiheessa paljoa ollut...). Mun korvat ja mieli on asettunut Espanjan tasolle, mä erotan sanat toisistaan kun nää paikalliset tykittää tekstiä ja kykenen juttelemaan monistakin asioista. Sekin tietty vaihtelee, välillä mä juttelen pitkiä keskusteluja kavereiden kanssa ja tunnen itseni maailman mestariksi mun kielitaitoni kanssa, mutta sitten mä menen kotiin enkä ymmärrä kun multa kysytään, että mitä mä haluaisin syödä. Niinku camooooooooooooon.

Kulttuurieroihinkin tulee törmättyä päivittäin ja ajattelinkin listata muutaman tähän:

Ruokarytmi
Tyypillisesti täällä aamu lähtee käyntiin kupilla kahvia ja muffinssilla tai kekseillä (mun tapa syödä jogurtti aamupalaksi oli aluksi ihan ihme juttu näille, koska näiden mielestä se jogurtti on jälkiruoka ja nää muut herkut on aamupalaa varten). Koulussa syödään eväsleipä ja kolmen neljän väliin syödään lounas. Kuuden seitsemän maissa syödään jotain pientä jos on nälkä, mutta illallinen syödään yhdeksän kymmenen väliin.
Ja täydellä vatsalla ei tarvitse mennä nukkumaan, jengi valvoo helpostikkin yhteen asti joka ilta :D
Mutta ei jeesus ku kaikki ruoka täällä on niin hyvää; gaspacho, tortilla española, paella, churrot... Mä en oikeesti oo kertaakaan maistanut mitään pahaa täällä. Paitsi hanavesi.

Mielipiteet
Täällä mielipiteet ilmaistaan paljon vahvemmin kuin Suomessa, oli se sitten kritiikkiä tai kehumista jotain asiaa kohtaan. Toisinaan kehut koulussa tuntuu aivan liioitelluilta, mutta toisaalta on muutamaankin otteeseen leuat loksahtanut, kun paikallinen alkaa kritisoimaan esimerkiksi Espanjan tämänhetkistä tilannetta. Sitä mielipiteiden vahvuutta!
Täällä myös tietynlainen fanaattisuus on jotenkin yleisempää.

Koulu, liikunta ja SUIHKUT
Koulusysteemi on täysin erilainen kuin Suomessa. Täällä valitaan humanististen, tieteellisten ja sosiaalisten aineiden väliltä, mitä pakettia luetaan ja valintojen mukaan muodostetaan luokat. Luokilta löytyy myös eri-ikäistä porukkaa, koska täällä repuuttaminen on paljon yleisempää.
Kännykkää ei saa käyttää koko päivän aikana, mikä oli pieni shokki meille vaihtareille. Tosin tunneilla se on vain parempi, koska on helpompi keskittyä. Tunneilla yleisestikkin kuunnellaan opettajia ahkerammin, mutta sillä sekunilla kun maikka lähtee luokasta tai tunti päättyy... Se on yksi eläintarha :D
Yks shokki, mikä täällä iski, oli se, että liikuntatuntien jälkeen edes pikaisessa suihkussa käynti ei tule kuuloonkaan, koska a) ei ole aikaa ja b) suihkut on siivottu viimeksi varmaan 50-luvulla. Toisinsanoin ne, jotka hikoilevat tunneilla paljon, haisevat koko päivän. Ja täällä tunnit otetaan hieman enemmän tosissaan kuin Suomessa xd

Niin ja koulun vessoissa ei yleisesti ole vessapaperia. M-I-T-Ä

Vaatetyylit
Täällä ihmiset pukeutuvat paljon rennommin kouluun ja etenkin pojilla urheiluvaatteet tuntuvat olevan se juttu. Siinä missä Suomessa ihmiset tulevat usein edes vähän laittautuneina kouluun, niin täällä ne pieruverkkarit on enemmän kuin okei.
Ja tytöt rakastavat rannekoruja. Niitä pitää olla ainakin se 20 per käsi :D
Nämähän eivät siis päde tietenkään kaikkiin, mutta iski kyllä silmään heti ekasta päivästä lähtien.

Täsmällisyys (tai sen puute)
Alkuun ajattelin, että arjen keskellä pieniä myöhästelyjä ei katsota pahalla, mutta täsmällisyys ei kyllä ole Espanjalaisten vahvimpia puolia muutenkaan :D Esimerkiksi koulussa tunnit aloitetaan poikkeuksetta se viisi minuuttia myöhässä ja sovittuihin aikoihin voi yleensä aina lisätä sen kymmenen minuuttia vähintäänkin. Jos on hirveä hinku olla varmasti ajoissa, niin ihmiset katsoo vähän että mitä toi ny stressaa :D

Liikenne
Täällä keltainen valo tarkoittaa vihreää ja se on jalankulkija, jonka pitää olla hereillä. Lisäksi myös liikenteen elävyys ja niin autoilijoiden kuin jalankulkijoidenkin huomionosoitukset kuuluvat kulttuuriin. Eli täällä kun joku autoilija tööttää mulle, niin se ei tarkoita samaa kuin Suomessa: "helvetin pentu pois mun tieltä". Ei tosiaankaan :D

Sosiaalisuus
Täällä ihmiset ovat paaaaljon läheisempiä toistensa kanssa, niinkuin fyysisesti ja välittämistä osoitetaan avoimemmin. Ylipäätään nää Espanjalaiset on tosi avoimia kaikessa, suomalainen käsitys yksityisyydestä on täysin murrettu :D
Ja tosiaan myös samalla kun nää täällä puhuu tosi nopeesti, niin ne puhuu myös kovaa. Mä joudun oikein keskittymään samalla volyymilla puhumiseen :D

Kaikenkaikkiaan mä oon tyytyväinen tähän ensimmäiseen kuukauteeni täällä: tää yksikin kuukausi on jo kasvattanut mua ja opettanut mulle paljon. Mun elämä täällä on erilaista kuin Suomessa ja mä vielä haen paikkaani, enkä aina tiedä, että pitäisikö mun tehdä enemmän ja keiden kanssa, mutta mä aion pysyä aktiivisena ja relata samaan aikaan. Ekan kuukauden jälkeen mulla on hyvät välit perheen kanssa, koulussa iso joukko kavereita, lisää kavereita korisjengissä ja tän päälle vielä muutama hyvä ystävä vaihto-oppilaspiireissä, joiden kanssa pystyn tapaamaan ja juttelemaan kaikesta... Mulla on asiat enemmän kuin hyvin. Ja ainiin, lämpöäkin vielä riittää! Mulla on hyvä alku ja kaikkea vielä ehtii tapahtumaan.

Yhdeksän kuukautta jäljellä... Se on ajatus, joka samalla pelottaa ja inspiroi. Kaikki on musta itestäni kiinni. Awesome.

-S