Muse

Viime päivät on ollu ihan mahtavia! Torstaina oli vihdoinkin se kauan odotettu hellepäivä, joka kyllä kului pitkälti töiden parissa, mutta kerkesin mä illalla vielä tapaamaan pitkästä aikaa Sakkea. Oli kiva päästä päivittämään kuulumisia, silläkin on taas niin paljon näitä musajuttuja menossa että juttua kyllä riitti :D



Perjantaina töiden jälkeen tultiin tänne Espooseen Jennin kanssa ja tuli siinä sponttaanisti sitten värjättyä hiukset! Tukka on jälleen melkeen musta ja nyt myös paljon paremmassa kunnossa kun Jenni leikkas siitä kuivat latvat pois. Ei, Jenni ei ole kampaaja ja ei, mä en tiedä kuinka mä luotin mun hiukset sen käsiin (etenkin kun vuosia sitten sama tyttö leikkas multa vähän liian monta senttiä pois...) mutta mä oon nyt todella tyytyväinen lopputulokseen, kiitos Jepa!





Lauantaina lähdettiin meiltä takaisin Stadiin ja illalla suunnattiin Musen keikalle. Mä en muista milloin viimeks olisin alkanu fiilaa bändin musiikkia keikalla noin vahvasti kuin eilen. Oli aivan tajunnanräjäyttävä show, bändi oli tosiaan tehnyt esiintymisestään rahanarvoista! Bändi soitti niin sopivasti noita mulle vähän vieraampia uusia biisejään ja myös niitä vanhoja, jotka iski muhun jo vuosia sitten :) Huh, tulee ihan kylmät väreet kun muistelee eilisiltaa!








Törmättiin keikalla myös Jonttuun, joka siis on jokaisessa näkemisenarvoisessa konsertissa paikalla, aina. Tässä vaiheessa voisin antaa tällekin ystävälle hieman tunnustusta: Nimittäin tää sankari on se, joka keksi tälle blogille nimen, eli ei oo mikään turha jätkä kyseessä!

Eilen mä olin jääny vuorostani Jennille yöks ja tänään kun himaan selvisin niin tapasin vielä Linneaa! Istuskeltiin tuolla rantakahvilassa, joka alkaa muodostumaan mulle jo jonkinlaiseksi vakiopaikaksi. Oli ihanaa taas vaihtaa kuulumisia ja saada ripaus tästä Linnean ihanasta aurinkoista asenteesta :) Siinä vasta onkin tyttö joka saa elämän maistumaan paremmalta jokasessa tilanteessa!





Just nyt mä oon todella onnellinen. Mulla on vielä viisi viikkoa jäljellä Suomessa ja kaikki asiat on järjestyksessä. Töitä mulla on enää viikko jäljellä, reissu lappeenrantaa serkkujen luokse on edessä, ensi viikolla Riikka muuttaa takaisin Suomeen ja kaikki vaan tuntuu sujuvan :)

Mutta tässä tosiaan pikaiset kuulumiset, oon menossa viettämään iltaa Töölöön ja kaverit sieltä jo soittelee et pitäs tulla... Voi ne ei tiedäkkään, mulla on vielä kaikki meikkaukset sun muut tekemättä ;)

-S

Vapaapäivä

Pilvinen sää ja saamaton olo. Onneksi tänään oli vapaapäivä töistä. Jotenkin tuntuu, että tää päivä meni tosi nopeesti, enkä saanut oikeen mitään järkevää aikaiseksi, mutta tarvitseeko sitä nyt aina... Tuli vietettyä koko päivä ihan täällä Nuottaniemessä: Viktor tuli meille ja käytiin Matinkylän rannalla kahvilla ja myöhemmin vielä Jenniki liitty porukkaan. Oli just rentoo vaan hengailla ihan rauhassa täällä "maaseudun hiljaisuudessa" ilman mitään kiirettä. Stadilaiset ja niiden maaseudut... :D








Kahvila tarjos myös Willylle vähän välipalaa :)





Viime päivinä on taas tapahtunut paljon ja moni asia on järjestynyt parhain päin, josta mä olen kyllä iloinen, mutta jotenkin nää viime aikojen keskinkertaset säät alkaa nyt kyllästyttää...Mä ihan totta odotan sitä päivää kun tää paljon puhuttu helleaalto iskee ja mä pääsen käyttämään niitä mun uusia kesävaatteita, joita sieltä Belgiasta tuli ostettua :D

Mutta...Uneliasta olotilaani kunnioittaen mä siirryn nyt untenmaille, jotta sitten jaksan taas huomenna mennä töihin...Ehkä huomenna on vihdoinkin se hellepäivä ;)

-S

“Whatever is going to happen will happen, whether we worry or not.” ― Ana Monnar

Viime yönä mä tajusin, että mulla on enää kuusi viikkoa jäljellä ennen vaihtoonlähtöä. Kyllä mä olen joka päivä kännykän laskurista päiviä tarkkaillut, mutta jotenkin se kuusi viikkoa kuulostaa niin paljon lyhyemmältä ajalta kuin toi 40 päivää. Kuusi viikkoa on ihan naurettavan lyhyt aika, mutta siinä ehtii myös tapahtua paljon. Mitä mä haluan mun kuudella viikolla tehdä?



Moni on kysynyt, mitä mä haluaisin vielä ennen vaihtoon lähtöä saada Suomessa aikaan. Useimmiten mä oon vastannut siten, että mä haluaisin saada kaikki asiat ja ihmissuhteet sellaiseen järjestykseen, ettei mikään juttu Suomesta jäisi kaivertamaan. Toisaalta mä toivon myös, että sinä päivänä kun mä palaan, niin en anna samojen ongelmien jatkua, jotka nyt on pyöriny päiväjärjestyksessä vähän liiankin tiuhaan tahtiin.

Missä menee se raja? Milloin poltetaan sillat takaa ja keskitytään uusiin mahdollisuuksiin, milloin yritetään korjata vanhaa? Viime yön oivalluksen seurauksena mä rupesin miettimään näitä juttuja vähän tarkemmin: Kuusi viikkoa jäljellä, keidän kanssa mä haluan ne käyttää ja miten? Pitäisikö selvittää tulehtuneita välejä, tehdä elämäntapamuutos vai viettää jokainen sekunti lähes pakkomielteisesti niiden parhaiden ystävien seurassa?



Lopulta mä tajusin, että mun aikaisempi vastaus ei ehkä ollutkaan se paras mahdollinen. Mä haluan ottaa näistä kuudesta viikosta kaiken ilon irti ja se ei onnistu, jos mä yritän vaikuttaa asioihin pitkällä aikavälillä. Asioita tulee muuttumaan ja mäkin tulen muuttumaan: Siis herranjumala! Mä saatan olla tänään tällainen ja huomenna tuollainen,kun taas vuoden päästä mä saatan olla ihan erilainen.

Eli siis, jos joku multa nyt kysyy, että mitä mä haluaisin vielä Suomessa tehdä, niin mä vastaisin, että lopettaa turha murehtiminen ja elää tasan päivä kerrallaan just niinkuin parhaaksi nään. Toiseksi mä voisin haistattaa paskat kaikille lähestyvän lähdön paineille: Tottakai mä haluan lähteä niin että asiat Suomessa on hyvin, mut mitä sitä nyt turhia järjestämään ja murehtimaan että miten sitä nyt ollaan ja kenen kanssa. Ei ei ei, antaa asioiden nyt mennä just niinku menee.




Tähän on nyt hyvä jättää nämä yölliset pohdinnat tältä erää. Onneksi työt alkaa huomenna vasta vähän myöhemmin...

-S

“The world is a book and those who do not travel read only one page.” -St. Augustine

Huhhuh mikä reissu! Tultiin eilen Jennin kanssa takaisin Suomeen ja voisin vaikka heti lähteä takaisin reissuun. Käytiin tosiaan moikkaamassa ystäväämme Riikkaa Antwerpenissä ja tehtiin myös yöreissu Amsterdamiin, jossa toinen yhteinen ystävämme Anni on kesätöissä. Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa niin en edes yritä selittää jokaista matkan tapahtumaa yksityiskohtaisesti ;)





Ensimmäisenä iltana Belgiassa Riikan luona oli myös kaksi muuta ystävää Suomesta, Linnea ja Linh, joten pääsimme viettämään kunnon tyttöjen iltaa :)







Riikka oli aikaisemmin tuonut mulle Japanista tollaset kasvonaamiorätit, joita päätettiin kokeilla yhtenä iltana. Itse olin ihan tyytyväinen, mutta nää kaksi neitiä olivat sitä mieltä, että naama kärsi. Musta taas tuntuu että jokapäiväiset Kriekit ja vohvelit (kaksi parasta asiaa mitä Belgiasta löytyy...) tekivät enemmän tuhoja kuin kosteusrätti...





Vaikka Belgiassa olikin ihan mahtavaa, niin mieli veti Amsterdamiin yhdeksi yöksi ja se vasta hauska reissu olikin! Lähdettiin siis Jennin kanssa junalla Belgiasta Hollantiin ja yövyttiin Annin ns. Host-perheessä, joka oli todella mukava ja vieraanvarainen meitä kohtaan. Iltaa vietettiin niin Annin frendien kanssa kuin uusien tuttavuuksienkin kanssa. Amsterdam on just sellanen kaupunki joka iskee muhun, vaikka siellä tää kannabiskulttuuri onkin vähän liioiteltua. Missä tahansa kulki, niin jollakin oli ihan jäätävä jointti kädessä...Mutta oli kyllä mielenkiintoinen ilta, josta jäi paljon hyviä muistoja mieleen!










Amsterdamillan kuvasaldo rajoittuu nyt kännykkäkuviin, koska siellä ei tosiaan jaksanut kamera kädessä riehua. Nää pari kertoo kuitenkin jo ihan tarpeeksi ;)





Belgiaan palattuamme ehdimme vielä hyvin shoppailla ja viettää laatuaikaa Jennin ja Riikan kanssa, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja torstaina koittikin jo kotiinpaluun aika. Ikinä ei Suomeen laskeutuminen oo tuntunut näin masentavalta. Jotenkin sitä alkoi jo niin nauttia itsenäisestä reissaamisesta, uusien ihmisten tapaamisesta ja kaikesta uudesta mitä Suomesta ei löydy. Suomi on mun mielestä maailman parhain maa ja täällä mulla on paljon rakkaita ystäviä, mutta just nyt mä en mitään muuta haluais ku asua jossain muualla ja kokea kaikkea uutta. Matkustelu on mun mielestä yks hienoimpia asioita, mitä ihminen voi tehdä. Se avartaa mieltä niin paljon ja sitä aina huomaa kuinka pienet omat ympyrät onkaan :)





Mut hei, vaihtoon on jäljellä noin 40 päivää, eli hyvin pian mä pääsen taas mun himoitsemalle seikkailulle ;)