Empiezo de mi camino

Täällä sitä nyt ollaan Espanjan lämmössä. Mä en mitenkään pysty tiivistämään viimeisen viikon tapahtumia; on tapahtunut niin paljon ja oon kokenut kaikkea mahdollista, mutta ehkä mä aloitan nyt siitä mihin viimeksi jäin.

Lähtöaamu tuntuu harvinaisen hämärältä muistolta. Vain ryhmä väsyneitä ihmisiä lentokentällä, mikään ei tuntunut todelliselta. Iloitsin tosin onnistuneesta pakkaamisesta, laukku oli tasan 23kg (pakkaaminen oli äitini masterpiece).Pieni paniikki iski vasta silloin, kun tuli hetki sanoa heipat perheelle ja muutamalle ystävälle (joille nostan hattua lentokentälle vaivautumisesta. Muutama kyynelkin pääsi karkamaan. Kyllä sen tunsi kun käänsin selkäni perheelleni ja ystävilleni.

Mutta se paniikki kestikin vain muutaman minuutin, sitten tuli taas innostus. Lennettiin siis yhdessä Vilman kanssa ensiksi Müncheniin, Vilman sanoin Munkkeniin, jossa sitten odotimme jatkolentoamme kolmisen tuntia. Aika kyllä meni nopeasti, onneksi oli seuraa! Munkkenissa Vilma tykitti mulle ties mitä Espanjankielisiä sanoja ja muistan, kuinka katumuksen pieni aalto yllätti. Olisiko pitänyt lukea enemmän kesällä, enhän mä osaa mitään?







Madridiin saapuminen oli ehkä hienoin kokemus ikinä. Kun laskeutuminen aloitettiin ja katsoin ulos, näin vain keltaista. Hetken kuluttua Madrid olikin jo mun edessä ja teki lähtemättömän vaikutuksen. Ei tosiaankaan mikään pieni kaupunki.



Kentällä koko Inton Espanjan vaihtariporukka lastattiin bussiin ja siinä sitten lähdettiin Orientationcamp:a kohti. Leiri pidettiin tunnin ajomatkan päässä Madridista leirikeskuksessa, johon kuului kaksi rakennusta, uima-allas, paljon eläimiä (koiria, lehmiä, vuohia, minipossuja, hevosia jne.) Aluksi ajattelin, että mitä ihmettä me tehdään siellä se kahdeksan päivää keskellä ei mitään, mutta aijai... Viikko oli ehkä yksi hauskimmista ikinä.

Leirillä tutustuin moniin mahtaviin ihmisiin ja kielikurssilla opin paljon Espanjaa. Sekoitiin pääni Englannilla, Espanjalla, Ruotsilla ja Saksalla (kyllä, on mahdollista sanoa täysin itsevarmana lause, joka sisältää neljää eri kieltä). Mä ratsastin ensimmäistä kertaa elämässäni hevosella ja lypsin lehmää. Mä nautin olostani koko leirin ajan. Kaikista parhain päivä leiristä oli kyllä torstai, silloin menimme kunnolla Madridiin.







Yksi leirimme koirista, Oso (Karhu). Ylemmässä kuvassa vasemmalla oleva poika, Paul, on todennäköisesti tulossa samaan kouluun kuin minä, eli tunnen jo yhden ihmisen koulustani (Y)







Mä rakastuin Madridiin heti. Käytiin monessa paikassa ja näin niin Real Madridin kotikentän, puerta del sol:in, plaza mayor:en (siellä me tanssittiin ryhmäni kanssa Macarena julkisesti, kysykää ihmeessä miksi:D), kuin monta muutakin paikkaa. Kävimme ostoksilla ja pienenä materialistina koin suuren onnenhetken valinnastani tulla Madridiin, koska kauppakadut olivat ihania: Lähes kaikki lempparikaupat löytyivät, mutta vain paljon halvemmilla hinnoilla ;). Muistan ajattelleeni, että miksi mä olen käynyt niin monessa paikassa elämäni aikana, mutten koskaan juuri Madridissa. Madrid on mahtava! Mun on pakko päästä pian taas shoppailemaan, nimittäin yksi leirin vetäjistä vinkkasi mulle mistä löytyy makeita vintage- ja musiikkikauppoja ;)

















Leirin aikana mulle muodostui etenkin muutaman huonetoverini kanssa todella läheiset välit. Jana (Sveitsi), Juli (Saksa), Alicia (Madrid, oli Englanninkurssilla samalla leirillä), Vilma ja minä muodostettiin porukka, jonka hyvästely host-perheisiin siirryttäessä sai jälleen tipan linssiin. Minä, Jana, Juli ja Alicia (tietenkin) jäämme tosin kaikki Madridiin, mutta Vilman oli aika jatkaa matkaa Valenciaan.


Minä, Juli, Alicia, Jana ja Vilma

Eilen tosiaan saavuin host-perheeseeni ja koko päivä tuntuu todella tunteikkaalta ja sekavalta näin jälkeenpäin. En ole varmaan koskaan ollut niin jännittynyt kun perhettä odottaessani. Ovatko he tuolla, tuolla näkyy lapsia,ai ei ole, mitä mä teen, mitä mä sanon? Lopulta mun host-vanhemmat tulivat siihen ja kaikki meni luonnollisesti hyvin. Lähdettiin autolla kohti Rivas-Vaciamadridia, mulle esiteltiin koko talo, tapasin hostveljeni ja kävimme puistossa yhdessä. Kaikki meni todella hyvin, mutta päivän lopussa olin niin väsynyt, että halusin vain nukkumaan :D

Tänään aamulla herätessäni ajattelin hetken, että mitäs nyt. Mitä mun pitäsi tehdä nyt? Päivä meni kuitenkin todella mukavasti, vietin paljon aikaa host-perheeni kanssa ja he ovat kyllä todella mukavia, etenkin nämä kaksi poikaa Lucas (6v.)ja Eric (2v.). Molemmat huutavat heti nimeäni kotiin tullessaan ja haluavat näyttää mulle ties mitä asioita. Lucas on etenkin ottanut tehtäväkseen opettaa mulle Espanjaa ja ollaan yhdessä katsottu lastenkirjoista eläimiä ja huonekaluja. Tänä iltana, kun toivotin pojille hyvät yöt, molemmat juoksivat halaamaan ja toinen kysyi, että olenhan mä vielä huomennakin täällä :)


Piirrettiin Lucaksen tietokoneella :)

Nyt tuli tosiaan melko pitkä pätkä tekstiä, johtuen ihan vaan siitä, että sain vasta tänään netin ja pääsin vasta nyt kertomaan kokemuksistani. Täällä on tosiaan kaikki enemmän kuin hyvin, mun kielitaito paranee koko ajan (vaikkakin mulla on tämmöne hassu vaihe päällä, että ymmärrän todella hyvin kun ihmiset puhuvat mulle espanjaa, mutta oma sanavarasto ei tosiaankaan ole liian suuri) ja mä kerron sitten myöhemmin lisää talosta ja perheestä ja kaikesta, mutta tällä erää lopetan tähän ja painun pehkuihin. Buenas noches a todos!



-S